Tämä teksti on julkaistu aiemmin lähes samassa muodossa omalla Facebook-sivullani. Haluan jakaa tämän myös täällä blogissa, koska se on hyvä esimerkki tarinasta, jollaisia täällä olisi tarkoitus julkaista lisääkin. Päivitän tätä juttua aina kun aihetta siihen ilmenee.
Jos joku on kiinnostunut kuulemaan asiasta haastattelun muodossa niin Yle Areenasta voi kuunnella allekirjoittaneen radiohaastattelun vuodelta 2014: https://areena.yle.fi/audio/1-2345198
Lyhyt paikallisuutinen vuodelta 2016 löytyy Vantaan Sanomista: http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/417113-joessa-kaljakellutaan-taas-nain-kaikki-alkoi
Lisäys: YLE teki juttua myös vuonna 2022: https://yle.fi/uutiset/3-12556951
Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta on tapahtumana paisunut ja vakiintunut sellaiseksi ilmiöksi, että sen alkuhistorian taltioiminen johonkin muotoon lienee ihan perusteltua. Ja pitäähän jälkipolvillekin jäädä jotain ihmeteltävää 🙂
Jos joku muu muistaa yksityiskohtia mitä en ole tähän kirjoittanut niin kommentoikaa! Muutenkin juttu on kirjoitettu vain omasta näkökulmastani ja kaikkien muidenkin muistot olisi kiva kirjata ylös.
Taustoja
Olen itse osallistunut lähes jokaiseen Kaljakelluntaan sen historian alusta asti. Olen ollut tapahtumassa mukana veneellä vuosina 1997-2008 sekä 2013 ja 2017-2024. Kuivin jaloin rannalta katselijana olin vuosina 2009-2011 ja 2014-2016. Vain vuosi 2012 jäi kokonaan väliin, koska silloin olin kaverin polttareissa.
Olen siis ollut 21 kertaa kellumassa veneellä ja kuusi kertaa rannalta katselijana. Tältä pohjalta voin sanoa tuntevani tapahtumaperinteen historian melko hyvin.
Perustin myös tapahtuman alkuperäisen nettisivun vuonna 2000. Sivusto uudistettiin vuonna 2003 ja silloin sinne avattiin myös avoin keskustelualue. Sivuille lisätiin myös valokuvia sekä turvallisuusvinkkejä. Uuden sivuston toteutukseen osallistui muutamia vapaaehtoisia henkilöitä. Graafinen suunnitelma tuli yhdeltä, keskustelupalstan toteutus toiselta jne.
Luovuin nettisivuston ylläpitämisestä ja kaljakellunta.com domainista vuoden 2005 kellunnan jälkeen, koska tapahtuma oli silloin paisunut jo niin isoksi, että pelkäsin sen jo aiheuttavan ongelmia nettisivusta vastaavalle taholle. Myös roskaongelma oli paisunut niin isoksi, että koin parhaaksi antaa viestikapulan eteenpäin uusille porukoille, jotka ottaisi tiedotushommat hanskaan vähän paremmalla asenteella.
Uudet ylläpitäjät löytyi nopeasti ja he ottivat tehtävän myös vakavammin kuin me alkuperäiset kellujat. Uudet kaverit yrittivät mm. puuttua roskaamisongelmaan hankkimalla kelluntaan roskiksia ja parantamaan turvallisuutta mm. joelle virittettävillä turvanaruilla. Kyseiset kaverukset eivät toimineet eivätkä esiintyneet tapahtuman järjestäjinä vaan ns. vapaaehtoisina “kellunta-aktivisteina”. Koko kelluntaperinteen ideanakin on aina ollut, että sillä ei ole virallista järjestäjää vaan kyseessä on vapaamuotoinen ja avoin kokoontuminen joella.
Mutta kuinkas kävikään… Vuonna 2009 olin todistajana oikeudenkäynnissä, jossa nämä sivuston uudet ylläpitäjät / kellunta-aktivistit olivat syytettynä tapahtuman luvattomasta järjestämisestä.
Tuo oikeudenkäynti oli täysin päätön sillä sivuston uudet ylläpitäjät olivat sulkeneet sivuston heti kun poliisi sitä pyysi. Syytteet koskivat vuoden 2008 tapahtumaa ja tässä vaiheessa jo 2009 kelluntakin oli jo toteutunut ilman, että nettisivu enää edes oli pystyssä. Tapahtuman tiedotusasiat oli tuossa vaiheessa jo siirtyneet kokonaan Facebookiin eikä virallisella Kaljakellunta-sivustolla ollut enää mitään tekemistä tapahtuman toteutumisen kanssa.
Syytetyt olivat ainoat henkilöt, jotka olivat yrittäneet tehdä Kellunnasta vähän ongelmattomamman. Mukava palkinto joutua oikeuteen yleishyödyllisestä aktiivisuudesta. Noh, nuo syytteet tietysti kaatui oikeudessa. Suomessa saa siis edelleen kokoontua ja kokoontumisista saa myös kirjoittaa nettiin. Onkohan yhtään roskaajaa tai oikeasti lakia rikkonutta henkilöä koskaan yritetty rangaista toilailuistaan?
Nettisivun sulkeminen ja sen ylläpitäjien jahtaaminen oikeusteitse johti tietysti siihen, ettei kukaan enää halunnut tuota vastuuta itselleen ottaa. Kaljakellunta.com -domain vie nykyään jollekin mainossivulle, joten turvallisuus- tai siivousvinkkejä on sieltä turha etsiä. Myös tapahtuman siivousvastuu jäi tämän episodin myötä Vantaan ja Helsingin kaupunkien itse toteutettavaksi. Kävin itsekin keskustelemassa tuosta aiheesta vuonna 2010 kaupunkien edustajien kanssa: https://konehuoneenpuolella.fi/kaupungit-mukaan-kaljakellunnan-suunnitteluun/
Vuoden 2011-2012 tienoilla Kaljakellunnan siivousta yritettiin hoitaa ainakin osittain vapaaehtoisvoimin. Tämä “Kaljakellunnan siivousryhmä” ilmeisesti onnistuikin jollain tavalla tavoitteessaan sillä ryhmän vetäjälle myönnettiin Vuoden kaupunkiteko -palkinto. Itse en ole kyseiseen ryhmään osallistunut.
Mutta palataanpa nyt ihan sinne perinteen alkujuurille, jonka takia tätä juttua aloin kirjoittamaankin…
1990-luku
Kaljakellunta ei syntynyt tyhjästä eikä se myöskään ollut ensimmäinen “olutperinne”, jonka kellumisen aloittanut porukka sai aikaiseksi. Ennen Kaljakelluntaa sama porukka ravasi kerran vuodessa metsässä kahden yön virkistymisretkillä. Kyseinen “metsäreissuperinne” sai alkunsa vuonna 1991 ja kesti kymmenisen vuotta. Olin itse noissakin mukana jokaisella reissulla lukuunottamatta ensimmäistä eli vuoden 1991 sessiota. Joka vuonna tapahtumalle annettiin eri nimi. Näitä nimiä oli mm. Ekotrippi, Menninkäisfestarit, Lullalystit, Professorien palaveri, Erätulilla, Kuudes savotta, Palvin paistatus, Reiska seiska, Naisten kymppisäkki, Yhdestoista käsky jne.
Metsäreissun idea oli pitkälti sama kuin Kaljakellunnassa eli kuka tahansa sai osallistua, kunhan ei tullut häiriköimään ja osasi viedä metsästä roskansa mennessään. Parhaimpina vuosina metsäpippaloihin osallistui yli 100 henkilöä eli sen suosio kasvoi tiettyyn pisteeseen asti vähän samalla tavalla kuin myöhemmin Kaljakellunnan. Metsäperinne kuitenkin hiipui vuosituhannen vaihteessa.
Vaikka metsäreissut ja Kaljakellunta olivatkin erillisiä ja erilaisia tapahtumia, oli niiden taustalla sama kaveriporukka ja ideologia siitä, että hauskaa voisi pitää muutenkin kuin tupakansavuisissa ja kalliissa baareissa notkumalla. Ja uusiin ihmisiinkin tutustuu mukavammin kaikille avoimissa ilmaisissa ulkoilmatapahtumissa olutta siemaillen. Jos tällaisia tapahtumia ei ole tarjolla, ne pitää itse kehittää!
Idean synty
Kaljakellunta järjestettiin ensimmäisen kerran 1997. Idea syntyi muistaakseni joidenkin juhlien jälkeen, kun olimme kavereiden kanssa kävelemässä joen rannassa. Krapula on tunnetusti oikealla tavalla hoidettuna aika luova olotila ja tuolloin monet kuningasideat saatiinkiin bileitten jälkeisinä aamuina porukalla. Kaljakellunta oli yksi niistä.
Tuohon aikaan kaveriporukkamme keskuksena toimi kahden kaverini asuttama vanha omakotitalo Rekolassa, Keravanjoen rannassa. Taloa kutsuttiin lempinimellä “Vokula”. Juhlat siellä olivat melko kosteita ja niihin osallistui valtavat määrät ihmisiä. Talo toimi myös kaveriporukan bändien treenikämppänä sekä yhteisenä hengailumestana. Talon sisuksissa hiotui mm. sellaiset timantit kuin “Nollat Taulussa” ja “CC Vokula 6000” (bändejä siis).
Myös vuosien 1996 ja 1997 Roskilde Festival -reissuilla oli suuri vaikutus siihen ketä Vokulassa juhli ja ketkä Kaljakelluntaperinnettä lähtivät luomaan. Mukana taisi olla henkilöitä Vantaalta, Helsingistä ja Espoosta. Porukkaan kuului sekä tyttöjä että poikia. Tästä ympäristöstä ja näistä ihmisistä Kaljakellunta sai alkunsa.
Kaljakellunnan alkuperäinen käsikirjoitus oli simppeli: Seuraavien juhlien jälkeen korkkaisimme aamuoluet joessa kelluen! Kelluntavälineeksi kävisi mikä tahansa ullakolta löytyvä puhallettava vene tai vaikka naapuritontilta napattu styroksinpala.
1997: Historian ensimmäinen Kaljakellunta
Annoimme tapahtumalle nimen “Keravanjoen Kaljakellunta”. Ideana oli siis kellua niin pitkälle, kuin joki päivän aikana veisi. Lopullisena tavoitteena oli mahtipontisesti “kellua mereen asti”. Kellunta -sana tosin osoittautui hieman harhaanjohtavaksi sillä joki ei kovinkaan monessa kohdassa virtaa niin paljoa, että siinä voisi liikkua pelkästään kellumalla. Melat oli siis pakollinen lisävaruste.
Ensimmäinen kellunta alkoi Vokula-talolta, Rekolan ja Päiväkummun välisen sillan (Laurintie) pohjoispuolelta. Heti alussa vastaan tuli koski tuon sillan kohdalla ja se piti ohittaa kävellen.
Kellunta päättyi lähelle Tikkurilaa. Muistaakseni vain pari kaveria pääsi Vernissa-talolle asti muiden jäädessä mattolaitureille Ohratielle. Ensimmäisen vuoden kelluntaan taisi osallistua seitsemisen henkilöä. Pitäisi varmaan kysyä kavereilta, että mikä se kokoonpano tarkasti oli… Erään solistin muistan ainakin pulikoineen joessa ilman mitään kelluntavälinettä eikä ne styroksitkaan tainneet kellumista kovin pitkälle kestää…
1998
Toinen kaljakellunta oli heti ensimmäisen tapahtuman jälkeen selviö. Älytön päähänpisto oli osoittautunut niin hauskaksi, että se oli aivan pakko ottaa uusiksi! Startti oli tuttuun tapaan Vokula-bileitten jälkeisenä aamuna. Vuoden 1998 kelluntaan osallistui suunnilleen kaksinkertainen määrä osallistujia eli n. 15 tai ainakin yli 10. Starttipaikaksi valittiin Laurintien sillan eteläpuoli, jolloin vältettiin alkutaipaleen koski. Päätöspaikka oli Vernissa-talo, jonne tällä kertaa taisikin päästä huomattavasti isompi määrä kellujia.
Toisen onnistuneen kaljakellunnan jälkeen oli entistä selvempää, että tästä tulisi jokavuotinen perinne. Muistikuvat näistä ensimmäisistä vuosista on hieman hataria, mutta sen muistan, että jompi kumpi kahdesta ensimmäisestä kellunasta oli todella sateinen ja kylmä. Se ei kuitenkaan estänyt hauskanpitoa vaan päinvastoin antoi oman extreme-lisänsä muutenkin hulluun tempaukseen.
1999
Vuosi 1999 on ensimmäinen, josta itselläni on tallessa valokuvamateriaalia. Voisin lisätä niitä jonnekin albumiin, mutta ensin pitäisi kysyä lupa niissä kuvissa näkyviltä ihmisiltä… (Korjaus: Vuoden 1998 kuvat löytyi ja ne on jutun lopussa).
Kolmanteen kaljakelluntaan osallistui taas n. kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen verattuna eli pari-kolmekymmentä. Starttipaikaksi valittiin Heurekan ranta Tikkurilassa. Reitti-idea alkoi muokkautua sellaiseksi, että joka vuosi kellunta alkaisi siitä mihin se edellisenä vuonna oli päättynyt. Lopullisena tavoitteena oli edelleen päästä merelle asti. Vuoden 1999 kellunta päättyi Suutarilan tienoille (nurmialue siinä joen itäpuolella).
2000
Vuonna 2000 varasin kaljakellunta.com -domainin ja avasin tapahtumalle nettisivun. Sivu oli naurettavan simppeli. Siinä oli vain yksi tai kaksi kuvaa vuoden 1999 kellunnasta ja lyhyt selostus tästä hassusta tempauksesta. Se kuitenkin riitti puskaradion kasvattamiseen oman kaveriporukkamme ulkopuolelle.
Neljännen kaljakellunnan reitti oli erilainen kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Startti tehtiin Kehä 3:n Kesoililta (taitaa nykyään olla joku muu huoltoasema, mutta siis siinä Niittytien päässä). Huoltoasemalla oli helppo täyttää veneet paineilmalla. Reitti päättyi Tapaninvainiolle eli kyseessä taisi olla koko kelluntahistorian lyhyin reitti.
2001
Viides kaljakellunta oli ensimmäinen, jolloin rikottiin medianäkyvyyden raja. Iltasanomat teki tuolloin jutun Kaljakellunnasta, johon osallistui jo useita kymmeniä ihmisiä. Startti tapahtui Keravanjoen ja Vantaanjoen risteyksestä ja päättyi Pikkukoskelle. Tässä vaiheessa kävi myös selväksi, että pidemmälle ei jokea pitkin pystyisi kulkemaan, koska Pikkukosken jälkeen edessä oli vaarallisia kivikoita ja koskia.
2002
Vuonna 2002 tehtiin poikkeuksellinen päätös. Koska Pikkukoski oli osoittautunut kaikkien kelluntojen lopulliseksi päätöspaikaksi, päätettiin peruuttaa taaksepäin ja siirtää reitti kokonaan Vantaanjoelle. Starttipaikaksi valittiin Kuninkaantie Vantaankoskella. Reitti osoittautui kuitenkin kelluntaa ajatellen huonoksi sillä joki oli koko reitin todella leveä ja suora. Tällaista reittiä oli vähän tylsä kellua. Niinpä 2002 kaljakellunta jäi ainoaksi vuodeksi, jolloin kyseistä reittiä kelluttiin.
Tähän kuudenteen kelluntaan osallistui viitisenkymmentä henkilöä / venekuntaa. Joen vartta kulki myös yksi porukka jeepillä roskia keräten. Kuvia tästä vuodesta on jo aika paljon. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, jolloin tapahtumaan osallistui melkoisen paljon ihmisiä, joita me perinteen alullepanijat emme edes tunteneet.
2003
Vuonna 2003 liikkeelle päätettiin lähteä perinteen alkuperäisistä maisemista. Startti päätettiin kuitenkin siirtää Laurintieltä Koivukylän ja Päiväkummun väliselle “valkoiselle sillalle”, koska siellä oli paremmin tilaa isolle osallistujamäärälle.
Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun kaljakellunnasta tehtiin video. Videon tekivät lakkautetun Moon TV:n entiset työntekijät. Video saatiin myös editoitua valmiiksi, mutta sitä ei koskaan julkaistu missään muualla kuin koulutyönä tekemälläni Kaljakellunta CD-ROMilla. Rompulla oli videon lisäksi valokuvia, tapahtuman historiikki ja turvallisuusvinkkejä.
En nyt osaa sanoa oliko tässä tapahtumassa kymmeniä vai jopa yli sata osallistujaa, mutta melkoinen määrä porukkaa siellä oli. Päätöspaikkana toimi perinteisesti Vernissa-talo.
2004
Kahdeksas Kaljakellunta starttasi taas Heurekan rannasta. Päätöspaikka oli Kirkonkylänkoskella. Itselläni ei ole kovinkaan paljoa muistikuvia tästä vuodesta. Sitä samaahan se kuitenkin aina on ollut eli varmaan kivaa oli 🙂
2005
Yhdeksäs Kaljakellunta lähti Vantaanjoen ja Keravanjoen risteyksestä ja päättyi pikkukoskelle. Tämä vuosi oli siis se, jolloin porukkaa oli joessa niin älyttömästi, että päätin luopua nettisivuston ylläpidosta. Mutta nämä asiathan tulikin jo kerrottua tuolla jutun alussa.
Vuodesta 2006 eteenpäin asiat onkin listattu Wikipediaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaljakellunta
Disclaimer / Loppusanat:
Allekirjoittanut ei suosittele alkoholin liiallista nauttimista vesillä. En myöskään hyväksy roskaamista, luonnon tärvelemistä tai muitakaan laittomuuksia. Kaljakellunta on nykyään täysin eri luokan tapahtuma kuin se minkä me kaveriporukalla vuonna 1997 polkaisimme käyntiin. Itse en ole ollut enää vuosiin mukana keskustelemassa tapahtuman päivämääristä tai muistakaan sen toteutumiseen liittyvistä asioista.
Kaljakelluntaa voi mielestäni luonnehtia uudenlaiseksi yhteisölliseksi tapahtumaperinteeksi. Sen 27-vuotisen historian aikana ei ole sattunut yhtään vakavaa loukkaantumista eikä suureksi onneksi myöskään hukkumista. Pelkään kyllä, että jonain vuonna jompi kumpi näistä saattaa tapahtua. Toivottavasti silloinkin muistetaan, että Suomi on vapaa maa ja jos joku haluaa hypätä jokeen niin sitä ei ainakaan vielä (onneksi) voida lailla kieltää.
Haluan vielä kerran muistuttaa nykyisille ja tuleville kellujille turvallisuuden ja hyvän meiningin merkityksestä. Roskaaminen on pöljää – loukkaantuminen ja hukkuminen totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla.
– Mikko Kiuru
(Tämä juttu on siirretty tänne toisesta blogista maaliskuussa 2021 ja siinä yhteydessä kaikki kommentit on kadonneet)
Linkkejä aiheeseen liittyen:
Kaljakellunta-oikeudenkäynnnin puolustusasianajaja (nyt jo edesmennyt) Ville Oksanen kirjoitti oikeudenkäynnistä aikoinaan lehdistötiedotteen:
http://www.turre.com/voitto-kaljakellujien-yllapito-vapautetttu-syytteista-vantaan-karajaoikeudessa/
(Kellunta-oikeudenkäyntiä Ville kuvaili yhdeksi uransa tärkeimmistä saavutuksista. Ville ajoi monia muitakin tärkeitä asioita ja oli myös allekirjoittaneen arvostama ihminen. Tavatkaamme myöhemmin ja nostakaamme maljat siellä jossain!)
Kaljakellunta-aiheiset sivut, jotka on julkaistu alkuperäisen sivuston sulkeuduttua: http://www.kaljakellunta.org
Kaljakellunta 2019 loppuraportti:
https://konehuoneenpuolella.fi/roast-boat-kaljakelluntaa-vesistojen-ja-rantojen-puhtauden-puolesta-osa-3/
Kaljakellunta 2020 Livestriimaus:
https://konehuoneenpuolella.fi/kaljakellunta-2020-live/
Kaljakellunta 2021 raportti:
https://konehuoneenpuolella.fi/25-kaljakellunta-onnistuneesti-takana/
Vanhoja linkkejä (osa ei välttämättä enää toimi):
4.8.2014 – Vantaan kaupunginmuseo ja Kaljakellunta kohtaavat: http://muistaakseni.blogspot.fi/2014/08/museo-kelluu.html
12.10.2014 – Kaljakellunta kelpaa jo museoon (Helsingin Uutiset): http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/325901-tiesitko-taman-kaljakellunta-kelpaa-jo-museoon
31.7.2015 – Uutinen lupa / järjestäjä / siivous / vastuu -ongelmiin liittyen: http://yle.fi/uutiset/vantaa_kielsi_vessat_kaljakellujilta/8194030
31.7.2015 – Saman aiheen jatkoa: http://yle.fi/uutiset/kaljakellujien_vessatarpeet_tyydytetaan_sittenkin/8195841
2.8.2015 – YLE uutisoi kellunnasta näin: http://yle.fi/uutiset/tuhannet_saapuivat_kumivenein_ja_ilmapatjoin_tamanvuotiseen_kaljakelluntaan__video/8197244
26.8.2015 – Kaljakellunta taas YLEN uutisissa:
Vantaa heltymässä kaljakellujille – ottaa harteilleen roskat ja vessat?
29.8.2015 Vantaan Sanomat lööpittää:
